Tuotesuunnittelua

Meillä alkoi tuotesuunnittelu ja aiheena piensarja. Toteutustapa on vapaa ja minä valitsin huovutuksen, koska se on se tekniikka, joka saa minun suupielet ylöspäin ja sitä kohtaan on sellainen oppimisennälkä, että mitäpä sitä jarruttelemaan.

Minä päätin tehdä kukkaruukuille

huovutetut "pesät". Rakastan kukkia, mutta ne eivät selvästikään elä pelkällä rakkaudella, vaan haluavat myös vettä toisinaan, sen vuoksi itselläni menestyy ne kasvit, jotka on istutettu säiliöruukkuihin... Meillä on Orthexin ruukkuja, jotka ovat valkoisia muovisia, olen kotona yrittänyt naamioida ruukkuja eri tekniikoilla, mutta huovutusta en ole vielä kokeillut. Nyt on sitten sen aika.
Ajattelin pitää ruukunsuojat aika yksinkertaisina, jotta itse asiakas voi häikäistä kauneudellaan ja elinvoimallaan, eikä ruukku vie liikaa huomiota. Ensin ajattelin liittää ruukkuun luonnonmateriaaleja, sulkia, kiviä, puuta... mutta sulat nyt ainakin taidan haudata pois ajatuksista ihan jo lainsäädännön takia. Jos kerään metsästä vaikka metsäkanalinnun sulkia, niin ymmärtääkseni niitä ei saa Suomessa myydä, en tiedä saako edes osana työtä. Ja mitään DNA testiä en viitsi lähteä tekemään löytämistäni höyhenistä, että kukahan harakka tämän jätti jälkeensä. Ja se morkkis kun olen ostanut hienoja sulkia maailmalta, että mikä mahtoi olla linnun kohtalo, kasvatettiinko hänet vankeudessa sulkiensa tähden, sitä en enää pysty kestämään, tunnen itseni vielä enemmän rikolliseksi siitä.  Joten ei sitten laina- eikä ostohöyheniä tähän työhön. Amppeliversioon ei välttämättä tarvita mitään ylimääräistä koristetta, jos siihen teen esim. juuttinarusta sen amppelin. Mutta pöydällä pidettävään kasvipesään voi lisätä vaikka pirtanauhan kiertämään ympäri.

Luonnoksia olen vähän jo piirrellyt, miettinyt haluanko huopaan elävää pintaa, vai ihan tasaisen, lisäänkö rakastamaani pellavakuitua (mikäli yhtään tunnen itseäni, niin lisään) vai kaivaisinko lumen alta nokkosia ja kokeilisin irrottaa niistä kuitua. Ja sitten yritän muistaa, että kyse on sarjatyöstä, jossa yritetään minimoida kaikki ylimääräinen työ (nokkosten etsiminen helmikuussa ehkä lasketaan ylimääräiseksi työksi).

Koulun likellä olevassa kaupassa oli alepäivät (menin sinne ostamaan pienintä säiliöruukkua) ja  saintpauliat olivat euron kappale, ostin kolme tulevaa asiakasta itselleni ja aloitin haastattelut. Helpompi niin, kuin kuvitella itsensä kukaksi ja tietää millaisen amppelin tai ruukunsuojan minä haluaisin. Toisaalta joskus voisi olla hyvä miettiä vaikka kriisitilanteessa, mitä kukka tekisi nyt ja tehdä se. Saintpauliat haluavat yksinkertaista, mutta laadukasta, lupasin yrittää järjestää sitä heille. Ja lupasin pyrkiä pitämään heidät hengissä. Vastuu alkaa jo painaa.

Kerron lisää sitten, kun kerrottavaa löytyy.

Edit: kännykkä korjasi sanan amppeli ajopeliksi, pyrin korjaamaan ne takaisin; kukat putosivat portaat alas, kun lähdin koulusta, selvisimme muutamalla murtumalla (ei minulle); tässä on nopea kokeilu kun mietin ruukun pintaa