Kudonta

Itsearviointi, kudonta

Olipa pitkä matka lapsuuden poppanan kutomisesta tänne aikuisuuden kudonnan opiskelun. En ehkä olisi uskonut, että tähän hommaan tulen jotenkin huijatuksi, saati itse hakeudun, mutta tässä sitä ollaan, kudonnan kurssi käytynä läpi. Voittajafiilis, selvisin kutakuinkin kunnialla.

Risut: täysin kaistapäinen ryssiminen niisimisen kanssa ensimmäisessä työssä, eli huivissa. Ja mikä pahinta tämä kostautui vain työparilleni, joka kutoi ensimmäisenä huivin (loimi olisi siis yhteinen ja yhteistyössä laitettu). Opettajan neuvojen mukaan niisiminen saatiin korjattua ja minun huivissani ei tätä virhettä ole. Mutta koska karma, tein sitten muita virheitä omaan huiviini kyllä.

Ruusut: Vaikka loimilangan menekin ja kuteen menekin ja kutistumisvaran laskeminen oli ihan hirvittävän vaikeaa minulle, laskin ne silti oikein!! Sain tehtyä sen mitä olin suunnitellutkin.

En ole ihan vakuuttunut osaisinko nyt tästä lähteä loimia mittaamaan ja kangaspuihin virittelemään ja polkusia sitomaan ihan ilman apua. Tai uskaltaisinko. Mutta kyllä tästä kurssista jäi sellainen olo, että tätä en pidä enää ihan niin vaikeana ja vastenmielisenä asiana, kuin ennen kurssia, se on jo aika paljon se. Kutominen oli itsessään ihan kivaa, kaikki se alkuvalmistelu vain ei oikein ehkä sovi minun pirtaani. Voi olla että vielä jonakin kauniina päivänä otan käyttööni nämä asuinyhteisöni Keuruun Ekokylän kangaspuut, ainakin se ajatus vähän jäi kutkuttelemaan takaraivoon.

Huivi

Huivi kudottiin värjäyskurssia silmällä pitäen vaaleasta villalangasta. Työparini ja minä ostimme edullista kaksisäikeistä villalankaa. Hermot meinasivat mennä kyllä kun availimme vyyhtien solmuja, ihan emme ole varmoja, oliko solmut jo valmiiksi, vai tuliko ne siksi kun minä niihin vyyhteihin koskin. Kutominen oli helppoa tästä langasta, se oli aavistuksen verran karkeampaa, kuin muiden ryhmäläistemme käyttämät langat (ainakin tämä mielikuva minulle tuli), se hiukan heikensi välillä viriön avautumista, mutta sitten langat kyllä pysyivät hyvin paikoillaan tämän karheuden vuoksi. Tykästyin kovasti siihen, miltä valmis huivi näytti tästä langasta kudottuna. Hiukan ehkä harmittaa värjätä huivi myöhemmin, kun se on kaunis tuollaisena luonnonvalkoisena. Villahuivin valmis leveys piti olla 45cm ja pituus 2m, siis tämä oli suunnitelma, kutistuminen ei tapahtunut ihan laskujen mukaan ja pituutta huiville jäi ihan reilusti, mutta se ei ollut ollenkaan huono asia, hyvältä näyttää näin.

Matot

Tein kaksi mattoa, toinen oli pikkuinen matto 90cm x 90cm ja toinen oli tarkoitus olla 90 x 180cm, tämä jäi hiukan vajaaksi, kun aloin hermoilla ehdinkö saada maton valmiiksi. Tämä isompi matto oli tarkoitus muuttaa lattiatyynyksi, joten sillä ei ollut niin tarkkaa, mikä sen lopullinen koko on, joten, lopetin kun loppusuora jo häämötti mielestäni tarpeeksi lähellä. Ompelin maton lattiatyynyksi, laitoin sisään neljä tavallista tyynyä ja painoin kankaanpainokurssilta jääneillä väreillä  kalvoon leikkaamani sapluunan avulla kolme sudenkorentoa tuomaan väriä muutoin harmaaseen tyynyyn. Pikkumatossa käytin poppanakudetta seassa tuomaan väriä.

Materiaalikustannuksien laskeminen ja hoito-ohjeen laatiminen

Materiaalikustannusten laskeminen oli hiukan haastavaa, koska kuteet olivat minulle periaatteessa ilmaiset, kun kaivelin ne Ekokylän varastosta, molempiin käytin lumppulangaksi nimeämääni mattolankaa. Muinainen muistikuva on että samalla kertaa kun lähetimme villoja kehräämöön, lähetimme myös vanhoja villavatteita ja tähän lankaan käytettiin sitten niitä molempia, ei toki kaikki villoja tähän käytetty, varastossa odottaa mukava erä valkoista ja mustaa paksua villamattolankaa (ja ohuttakin). Mutta lumppulangan hinnasta minulla ei ole aavistustakaan, koska minkään kehräämön sivuilta en sellaista löytänyt. Pikkumattoon, jolle on paikka tämän tuolin, jolla juuri nyt istun, alla, käytin väriksi poppanakudetta, se taas entisestään vaikeuttaa hoito-ohjeen tekemistä, kun ne saattavat päästää väriä helposti. Mutta näillä mennään.