Kudonta

Itsearviointi, kudonta

Olipa pitkä matka lapsuuden poppanan kutomisesta tänne aikuisuuden kudonnan opiskelun. En ehkä olisi uskonut, että tähän hommaan tulen jotenkin huijatuksi, saati itse hakeudun, mutta tässä sitä ollaan, kudonnan kurssi käytynä läpi. Voittajafiilis, selvisin kutakuinkin kunnialla.

Risut: täysin kaistapäinen ryssiminen niisimisen kanssa ensimmäisessä työssä, eli huivissa. Ja mikä pahinta tämä kostautui vain työparilleni, joka kutoi ensimmäisenä huivin (loimi olisi siis yhteinen ja yhteistyössä laitettu). Opettajan neuvojen mukaan niisiminen saatiin korjattua ja minun huivissani ei tätä virhettä ole. Mutta koska karma, tein sitten muita virheitä omaan huiviini kyllä.

Ruusut: Vaikka loimilangan menekin ja kuteen menekin ja kutistumisvaran laskeminen oli ihan hirvittävän vaikeaa minulle, laskin ne silti oikein!! Sain tehtyä sen mitä olin suunnitellutkin.

En ole ihan vakuuttunut osaisinko nyt tästä lähteä loimia mittaamaan ja kangaspuihin virittelemään ja polkusia sitomaan ihan ilman apua. Tai uskaltaisinko. Mutta kyllä tästä kurssista jäi sellainen olo, että tätä en pidä enää ihan niin vaikeana ja vastenmielisenä asiana, kuin ennen kurssia, se on jo aika paljon se. Kutominen oli itsessään ihan kivaa, kaikki se alkuvalmistelu vain ei oikein ehkä sovi minun pirtaani. Voi olla että vielä jonakin kauniina päivänä otan käyttööni nämä asuinyhteisöni Keuruun Ekokylän kangaspuut, ainakin se ajatus vähän jäi kutkuttelemaan takaraivoon.

Huivi

Huivi kudottiin värjäyskurssia silmällä pitäen vaaleasta villalangasta. Työparini ja minä ostimme edullista kaksisäikeistä villalankaa. Hermot meinasivat mennä kyllä kun availimme vyyhtien solmuja, ihan emme ole varmoja, oliko solmut jo valmiiksi, vai tuliko ne siksi kun minä niihin vyyhteihin koskin. Kutominen oli helppoa tästä langasta, se oli aavistuksen verran karkeampaa, kuin muiden ryhmäläistemme käyttämät langat (ainakin tämä mielikuva minulle tuli), se hiukan heikensi välillä viriön avautumista, mutta sitten langat kyllä pysyivät hyvin paikoillaan tämän karheuden vuoksi. Tykästyin kovasti siihen, miltä valmis huivi näytti tästä langasta kudottuna. Hiukan ehkä harmittaa värjätä huivi myöhemmin, kun se on kaunis tuollaisena luonnonvalkoisena. Villahuivin valmis leveys piti olla 45cm ja pituus 2m, siis tämä oli suunnitelma, kutistuminen ei tapahtunut ihan laskujen mukaan ja pituutta huiville jäi ihan reilusti, mutta se ei ollut ollenkaan huono asia, hyvältä näyttää näin.

Matot

Tein kaksi mattoa, toinen oli pikkuinen matto 90cm x 90cm ja toinen oli tarkoitus olla 90 x 180cm, tämä jäi hiukan vajaaksi, kun aloin hermoilla ehdinkö saada maton valmiiksi. Tämä isompi matto oli tarkoitus muuttaa lattiatyynyksi, joten sillä ei ollut niin tarkkaa, mikä sen lopullinen koko on, joten, lopetin kun loppusuora jo häämötti mielestäni tarpeeksi lähellä. Ompelin maton lattiatyynyksi, laitoin sisään neljä tavallista tyynyä ja painoin kankaanpainokurssilta jääneillä väreillä  kalvoon leikkaamani sapluunan avulla kolme sudenkorentoa tuomaan väriä muutoin harmaaseen tyynyyn. Pikkumatossa käytin poppanakudetta seassa tuomaan väriä.

Materiaalikustannuksien laskeminen ja hoito-ohjeen laatiminen

Materiaalikustannusten laskeminen oli hiukan haastavaa, koska kuteet olivat minulle periaatteessa ilmaiset, kun kaivelin ne Ekokylän varastosta, molempiin käytin lumppulangaksi nimeämääni mattolankaa. Muinainen muistikuva on että samalla kertaa kun lähetimme villoja kehräämöön, lähetimme myös vanhoja villavatteita ja tähän lankaan käytettiin sitten niitä molempia, ei toki kaikki villoja tähän käytetty, varastossa odottaa mukava erä valkoista ja mustaa paksua villamattolankaa (ja ohuttakin). Mutta lumppulangan hinnasta minulla ei ole aavistustakaan, koska minkään kehräämön sivuilta en sellaista löytänyt. Pikkumattoon, jolle on paikka tämän tuolin, jolla juuri nyt istun, alla, käytin väriksi poppanakudetta, se taas entisestään vaikeuttaa hoito-ohjeen tekemistä, kun ne saattavat päästää väriä helposti. Mutta näillä mennään.

Huovutus

Huopakurssin itsearviointi

Kurssimme tavoitteet olivat:

oppia huovutuksen perusteet

oppia tuntemaan ja käyttämään turvallisesti työtiloja, työvälineitä ja laitteita

oppia käyttämään erilaisia tekniikoita ja materiaaleja

oppia suunnittelemaan ja valmistamaan huovutettuja tuotteita

tehdä työsuunnitelma ja aikataulu

ja tehdä itsearviointi

Olen harrastellut huovutusta jo kymmenisin vuotta ja olisin väittänyt ennen kurssia, että olen aika kokenut huovuttaja. Ensimmäisten päivien jälkeen tajusin, että en ole. Avainsana tuntui olevan loppuvanutus, joka tehdään huovutetulle tuotteelle (kastellaan kuumaksi ja pyöritetään kuuman pyyhkeen sisässä), tämä on minulta aina jäänyt tekemättä. Aluksi olin ihan kauhuissani, olenko huovuttanut pelkkää roskaa koko tämän ajan. Nyt olen palannut maan pinnalle ja iloinen että opin tämä asian nyt edes, parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Kurssi toi minulle paljon uusia ideoita ja taitoja, tosi hyvä juttu! (kuvia vanhoista huovuksistani löytyy täältä)

Tilkut

esihuovasta leikattu kuvio vaalealla ja tummalla pohjalla

Harjoitustilkkujen tekeminen oli hauskaa, toiset tuntuivat osaavan miettiä tilkut samalla johonkin käyttöön, mutta minulla ei nyt sellaista hoksaamista löytynyt, tilkut olivat lähinnä ”käyttökelvottomia”, mutta harjoitusta tuli, joten ajoivat mielestäni asiansa.  Kokeilimme erilaisia tekniikoita ja kuviontimenetelmiä, hiukan kiireessä yritin yhdistää töissä useampia tekniikoita, kuten esim. samassa työssä kuivalla ja märällä villalla kuvioinnin. Kokeilut onnistuivat opettavaisesti, eli ihan kaikki ei ensiyrityksellä onnistunut, mutta tajusin kyllä "miten se olisi pitänyt tehdä".

kuviointi kuivalla ja märällä villalla

(Tosi)laiskanmiehenpitsi

kotelointi

leikattu huovanpinta

päiväkotitilkku

osien ja materiaalin yhdistäminen

 

Huopatuotteen suunnittelu tehtävänanto

Moodboard koostettuna kuvista kotoamme, reissuiltamme, valokuvistani tekemäni mandalat ja runo, jonka olen raapustellut hyisellä merenrannalla.

Rantakivikon ikiaikaisessa seurassa tulee juureva ja vakaa olo.

Te olette, tukevasti paikallanne, sanon kiville..

Mutta sinä olet ahne, aalto aallolta tulet lähemmäksi, kuin syödäksesi minut, puhun merelle.

Tylysti se sylkäisee päälleni ja pakottaa minut perääntymään.

Suo anteeksi, sanon, en vain ole tottunut sinuun.

Kivet, meri ja nainen, sovimme kuitenkin samalle rannalle.

Toinen huopatuote oli määritetty etukäteen tyynyksi ja sen pariksi oli tehtävänä suunnitella jokin toinen huopatuote.  Halusin tehdä toisen tuotteen kaavahuovutuksena, mieleen tupsahti merisiili. Merisiili on piinannut minua jo jonkin aikaa, ja sellaisia huopatuotteita olen tehnyt jo ennen tätä neljä kappaletta, mutta ei näköjään pelkoa, että niistä tulisi toistensa näköisiä, jokainen ihan omanlaisensa.  
 Tila johon nämä tein, oli meidän oman kodin olohuone, meidän olohuoneen värit ovat aika maanläheisiä, vihreää, ruskeaa, oranssia. Lisäksi ideointiin tuli mukaan Norjan reissut, sekä merihevoset, joista kiinnostuin nuorena erään shamanistisenmatkan aikana, sittemmin vuosien varrella on merihevoset vaihtuneet lasten keppihevosiin ja olin ne jotenkin jo unohtanut, mutta nyt se uiskenteli takaisin mieleeni. Tyynyn ideaksi minull poimiutui sitten se merihevosaiheinen kuvio ja pellavakuitua yhdistettynä villaan, merisiili sopi sille kaveriksi ihan hyvin.  Olohuoneessa oli jo pari merihevosta koristeena entuudestaan. Hauska oli myös huomata jo työtä tehdessäni, että sattumalta koulun avainlätkän avaimenperänä olikin minulla merihevonen. En ollut sitä oikeastaan edes huomannut.  Huvittuneena mietinkin, miten ideat oikein tulevat mieleemme, että poimimmeko niitä tiedostamatta ympäröivästä arjesta ja sitten kuvittelemme kuitenkin keksivämme niitä luonnoslehtiöiden ääressä. No nämä olivat aiheeni, mistä sitten tulivatkaan.

merisiili luonnos ja työohje

Merisiilin toteutin siis kaavatekniikalla. Se ei mennyt kyllä ihan niin kuin olin ajatellut, mutta voin jälleen todeta: tämä oli opettavainen kokemus. Piikit huovutin erikseen merinovillasta  (en ollut siitä ennen huovuttanutkaan yksikseen ilman suomenlampaanvillaa) ja huopapampulat ostin, kun kävimme tutustumassa Piesalan lammastilalla kurssin aikana.. eli ihan omin käsin tätä ei ole nyt sitten kokonaan tehty. Mutta ihan ilahduttavan veikeä siitä tuli. Sen hiukan rujo ulkomuoto herätti äidilliset tunteet ja pyysin jo anteeksi siltä sitä että väitin sen näyttävän siltä että olen istunut sen päälle.

      

Tyyny

luonnos tyynystä

työohje

etukappaleen huovutusta

takakappaleen pintaa, värjäämätöntä ruskeaa villaa ja pellavakuitua

Kotona piti vielä kokeilla leikatun huovan pintaa/kerrosten värien siftausta, kun harjoitustilkkuotus, jonka tein jäi mielestäni vähän kömpelöksi. Ajatuksena oli lummelampi tyyppinen juttu, laitoin tässä kokeilussa kaksi muovikerrosta päällekkäin, jotta sain aikaiseksi kahden kerroksen terälehdet (tämä on vielä kesken ja kuvasta puuttuu lumpeenlehdet, jotka epäilemättä jossakin vaiheessa vielä teen).

Mielestäni opin kurssilla kaiken sen mitä pitikin, paitsi en yhtä asiaa… Vilhoa (huovutuskone) en ehtinyt kokeilla, kun huovuttelin ja rullailin työni käsin. Sitä minun pitäisi siis vielä kokeilla, katsotaan milloin siihen järjestyy tilaisuus.  Kaikkinensa kurssi antoi monipuolisesti eväitä jatkoa ajatellen.

Ja taas tästä tuli liian pitkä kirjoitus. Eli harjoitusta vaatii vielä itsearvioinnin kirjoittamisen opettelu. Toisaalta, en ole sellaisia eläissäni koskaan nähnyt ja tämä on vasta minun toinen tekele, kyllä nämä tästä ehkä vielä kehittyy.